Olin helmikuussa käynnistämässä yhdessä Arap Moi Chidrens' Homen henkilökunnan kanssa kummitoiminnan selvityshanketta, johon ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista saimme kuluvaksi vuodeksi rahoituksen. Selvitystyön tavoitteena on löytää mahdollisimman paljon kysymyksiä, joihin meidän on yhdessä lastenkodin väen kanssa löydettävä vastauksia muuttuvissa olosuhteissa.
Moni asia on muuttunut 25 vuoden aikana, selvimmin kummityöhön vaikuttavina tekijöinä ehkä Kenian lastensuojelulainsäädäntö sekä kummilasten ikäjakauma. Lastensuojelulain perusteella vuodesta 2005 lähtien lapsi on siirrettävä pois lastenkodista, jos hänelle löytyy sukulainen, jonka luona hän voi olla. Tämä ei läheskään aina tarkoita, että kyseinen sukulainen pystyisi taloudellisesti hoitamaan lapsen tarpeet. Varsinkin koulutus on usein täysin mahdollisuuksien ulkopuolella. Kummilapsista on kasvanut ja kasvaa koko ajan lisää kumminuoria. Esimerkiksi tällä hetkellä viitisenkymmentä kumminuorta käy lukiota.
Matkani ohjelmassa oli pitkiä keskusteluja lastenkodin henkilökunnan kanssa ja viisi käyntiä kodeissa, joihin kummilapsiamme on sijoitettu. Käyntejä jatkaa maaliskuun lopussa yhdessä lastenkodin sosiaalityöntekijöiden kanssa Nakuruun viideksi kuukaudeksi lähtevä vapaaehtoistyöntekijä, jonka kanssa pidämme tiiviisti yhteyttä Suomesta käsin.
Itselleni tämä työmatka Nakuruun oli suurempi kokemus kuin mikään aikaisempi. Oma ymmärrys lisääntyi moninkertaisesti. Kaikista kotikäynneistä jäi hyvä mieli, vaikka lasten taustat usein olivat hyvin surullisia, sellaisia, joita eurooppalainen ei oikein voi edes käsittää.
