K U M M I L A P S I T O I M I N T A A KENIASSA

[etusivulle]

HALLITUS ESITTÄYTYY

Hallitus valitaan vuosittain vuosikokouksen yhteydessä huhtikuun loppupuolella. Hallitukseen kuuluu puheenjohtajan lisäksi 6-10 jäsentä.

Kaikki hallituksen jäsenet ovat myös Nakurun lapset ry:n kummeja.

Toiminnanjohtaja Kirsi Johanna Martonen-Pineda:
Vuonna 1995 lähdin muutamaksi kuukaudeksi vapaaehtoistyöhön Nakuruun ja samalla tiellä olen edelleen. Sieluni jäi kaipaamaan afrikkalaista elämänmenoa ja ensimmäisen Afrikan matkani jälkeen olenkin ollut aktiivisesti mukana Nakurun lapset ry:n toiminnassa samalla kehittäen ja kouluttaen itseäni kehitysyhteistyön maailmassa. Hallituksen jäsenenä olen ollut vuodesta 1999, varapuheenjohtajana 2000-2001 ja puheenjohtajana 2002-2003. Toimiminen pienessä kansalaisjärjestössä on tuonut elämääni valtavasti sisältöä ja uusia näkökulmia. Myös kummina olen saanut välittömän yhteyden afrikkalaisen lapsen ja nuoren elämään.

HALLITUS 2008:

Puheenjohtaja Terhikki Mäkelä:

Olen koulutukseltani filosofian maisteri ja kasvatustieteiden lisensiaatti ja työskentelen Hämeen ammattikorkeakoulussa metsätalouden koulutusohjelmassa koulutusohjelmavastaavana ja matemaattisten aineiden lehtorina. Opetan myös metsäluonnontuotteita. Minulla on kummipoika Nakurussa. Olen tukenut hänen koulunkäyntiään 90-luvun alusta. Aktiivisemmin olen toiminut Nakurun Lapsissa ammattikouluhankkeen käynnistämisvaiheista vuodesta 2000 lähtien. Tämä toiminta on tärkeää ja tunnen joka päivä tekeväni edes jotain hyödyllistä kenialaisten vähävaraisten lasten hyväksi.

Varapuheenjohtaja Ukkopekka Hyvönen:

Hujambo!? Edustan syntymävuosikertaa 1971 ja olen ollut mukana Nakurun lasten toiminnassa vuodesta 2000. Leipätyökseni teen lukion opinto-ohjaajan hommia Helsingin Töölössä. Toisten ihmisten auttaminen on siis osa arkeani ja hyvä niin, sillä se merkitseekin minulle paljon. Sekä opinto-ohjaajana että kenialaisen Catherine -tytön osakaskummina koen olevani hyödyksi ja avuksi toiselle ihmiselle. Jos en näin uskoisi, tekisin varmasti jotain muuta elämässäni. Tämän pienen kummijärjestön kautta saan olla mukana sellaisessa toiminnassa, joka tuntuu minusta erityisen arvokkaalta, haasteelliselta ja oikealta. Yhteisvastuullisuus ei näin ollen jää pelkäksi ajatuskuplaksi ilmaan leijumaan, vaan saa luotettavan ja mielekkään kanavan konkretisoitua elävässä elämässä. Ehkä maantieteellisesti kaukana, mutta silti jotenkin niin lähellä.

Kummisihteeri Heljä Vänskä:
Koulutukseni ja työnikään eivät ole liittyneet mitenkään lapsiin. Lasten olosuhteet kaikkialla maailmassa ovat kuitenkin aina kiinnostaneet minua. Elämäni varrella olen saanut tilaisuuksia ja mahdollisuuksia osallistua lasten parissa tehtävään vapaaehtoiseen auttamistyöhön kotimaassa ja Nakurun lapset ry:n kautta kauempanakin. Olen Nakurun Lapset ry:n perustajajäsen ja saanut seurata sen kasvua pienestä alusta toiminnan nykyisiin mittasuhteisiin. Nyt eläkkeellä olevana minulla on mahdollisuus käyttää aikaani kummien ja kummilasten välisten yhteyksien hoitamiseen.

Sirkka Gunther:

Nakuru tuli tutuksi toimiessani Linnaseutu ry:n hallituksessa ja unelma todeksi, kun pääsimme mieheni kanssa hankematkalle Keniaan keväällä 2006. Olimme jo kotoa lähtiessä päättäneet, että jos ja kun lastenkoti Nakurussa, johon tiesimme pääsevämme tutustumaan osoittautuu asialliseksi, otamme Nakurun lapset ry:n kautta kummilapsen. Viikon päästä kotiin tulosta meillä oli kummipoika Jack, joka nyt on sijoitettuna isänsä sukulaisille Kisumuun. Järjestötyö on aina ollut lähellä sydäntäni ja nyt on Kenian lasten vuoro, toimin nimittäin aikaisemmin MLL:n paikallisyhdistyksen puheenjohtajana Kalvolassa sekä piirihallituksen jäsenenä Hämeessä. Odotan innolla mitä tämä uusi hallituspaikka tuo tullessaan.

Heikki Jarkko:

www.jarkot.info

Pirkko Kotila:

Olen ollut mukana Nakurun Lapsissa syksystä 2005 lähtien, hallituksessa keväästä 2007 alkaen. Istuin kerran hyvän ystäväni kanssa uimahallin pukuhuoneessa, ja hän kertoi tavanneensa juuri afrikkalaisen kummipoikansa Intiassa. Tämä oli siellä opiskelemassa. Ystäväni sanoi vasta Intiassa ymmärtäneensä, että hänellä onkin yksi lapsi enemmän, tämä kummipoika. Tästä sain kipinän ryhtyä kummivanhemmaksi. Omassa perheessä oli tällöin vuoden ikäiset kaksoset, joten lasten hyvinvointi maailmassa mietitytti muutenkin. Perheellämme on nyt kolme kummilasta: isoäidin luona asuvat sisarukset Absalom ja Ruth sekä lastenkodissa asuvat Caroline. Olen koulutukseltani valtiotieteiden maisteri ja ammatiltani toimittaja.

Anu Piippo:

Keväällä 2004 näin Mahdollisuuksien Tori -tapahtumassa sattumalta Nakurun Lapset ry:n nimen. ”Mitä, se sama Nakuruko, jonka kansallispuistossa olen yöpynyt useita kertoja safareilla matkanjohtajana ollessani?!”, ajattelin. Kyselin yhdistyksestä ja sain kuulla, että samasta Nakurustahan siinä oli kyse. Seuraavalla safarillani teimme ryhmämme kanssa pikavisiitin Arap Moin Lastenkotiin. Käynnin seurauksena päätin yrittää kantaa korteni kekoon kenialaisten vähäosaisten lasten elämän helpottamiseksi. En työskentele enää varsinaisesti matkailualalla, vaan Helsinki-Vantaan lentoasemalla, mutta viime vuonna (2006) järjestin ja vedin kummimatkamme Nakuruun. Olen ollut hallituksen jäsen keväästä 2005. Minulla on yksi oma kummilapsi ja toinen yhdessä ystävieni kanssa.

Meri Valkama:

Veljeni löysi jokin aika sitten lapsena tekemäni piirustuksen. Kuvassa on sinivalas ja sen selkään iskeytyneenä salametsästäjän harppuuna. Valaan yläpuolella lukee kysymys ”onko tämä inhimillistä?”. Piirustuksen löydyttyä tajusin, että köyhyys, sodat, nälänhätä ja kaikki sekä eläimiä että ihmisiä koskettava hätä on vaivannut minua aivan pienestä pitäen. Niin kauan kuin muistan, olen kokenut tarvetta vaikuttaa maailmaan omilla teoillani. Nakurun lasten hallitukseen liittyminen on yksi niistä valinnoista, joilla uskon voivani tehdä oman osuuteni pikkuisen paremman maailman puolesta. Olen 26-vuotias ja ammatiltani toimittaja. Työskentelen Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaslehden Kylterin päätoimittajana ja kirjoitan sen ohella muutamiin muihin lehtiin. Toimin matkailulehti Mondon Nakurussa asuvan kummipojan, Paulin, vastuukummina, ja sen lisäksi minulla ja puolisollani on toinen kummilapsi Nepalissa. Nepaliin tuli tutustuttua keväällä 2006, ja ensimmäinen Kenian matka on edessä lokakuussa. Uskon, että vierailusta tulee silmiä avaava kokemus.

Auli Vasala:

Olen ollut Morine-tytön kummina kahden ystäväni kanssa vuodesta 1999, jolloin tapasin Nakurun lapset ry:n perustajajäsenen Anna-Liisa Jarkon. Olimme joutuneet lopettamaan Sodankylän kehitysmaakauppatoiminnan väen vähentyessä Sodankylässä, ja tilalle kaipasin yhtälailla konkreettista yhteistyötä ilman välikäsiä kehitysmaiden lasten hyväksi. Anna-Liisa sai minut innostumaan kummitoiminnasta. Nyt olen ensimmäistä vuotta hallituksen jäsenenä.

Työkseni toimin erityislastentarhanopettajana Espoossa. Loma-aikoina teemme mieheni kanssa vapaaehtoistöitä mm. kansainvälisillä työleireillä. Kesällä 2006 olimme  auttamassa Arap Moin lastenkodissa Nakurussa. Ensimmäistä kertaa tapasin Morinen, 14-vuotiaan koululaisen, joka haluaa opiskella opettajaksi. Vierailimme myös hänen koulussaan ja koulun asuntolassa hyvin pienessä kenialaisessa kylässä. Ymmärrys kummilapsitoiminnan merkityksestä syveni suuresti. Nyt minulla on mieheni kanssa toinen kummityttö, 5-vuotias Irene.

TOIMIKUNNAT

Toimikunnat alustavat hallituksen työskentelyä. Kaikki yhdistyksen jäsenet ovat lämpimästitervetulleita toimikuntien jäseniksi.

Kummi- ja jäsentoimikunta
Maatilatoimikunta
Ammattikoulutustoimikunta
Tiedotus- ja varainhankintatoimikunta
Vapaaehtoistyötoimikunta

Kiinnostuneet ottakaa yhteyttä Kirsi Johanna Martonen-Pinedaan, ks. yhteystiedot.

[sivun alkuun]