Hallitus valitaan vuosittain vuosikokouksen yhteydessä huhtikuun loppupuolella. Hallitukseen kuuluu puheenjohtajan lisäksi 6-10 jäsentä.
HALLITUS 8.5.2010 alkaen:
Ari Parkkola, puheenjohtaja:
Nakurun lasten toimintaan tulin vuonna 2003, kun vaimoni Eila törmäsi sattumalta yhdistykseen toimintaan. Päätimme sitoutua kummitoiminnan vaatimaan pitkään suhteeseen ja otimme Keniasta kummitytön.
Olen 52-vuotias. Meillä on kolme lasta, joista kaksi on jo muuttanut pois. Päätyöni olen tehnyt puolustusvoimien palveluksessa. Olen koulutukseltani ye-upseeri ja sotilasarvoltani everstiluutnantti. Olen jäänyt päätyöstäni jo reserviin. Tällä hetkellä toimin Panssari-lehden päätoimittajana.
Kysyttäessä kiinnostusta yhdistyksen hallitukseen miettimisen jälkeen vastaus oli - kyllä olen kiinnostunut. Minulla on aikaa käytettäväksi enemmän kuin kokopäivätyössä käyvällä. Uskon, että pystyn tuomaan positiivisen lisän hallituksen työskentelyyn.
Kummilapsitoiminta Nakurun lasten kautta on erinomaisen hyvä tapa auttaa kehitysmaan ihmisiä. Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisiä on pyrittävä auttamaan mahdollisuuksien mukaan paikan päällä. Nakurun lasten kautta pystyy auttamaan lasta, jolla on nimi ja tavoite päästä eteenpäin. Kouluttamalla kenialaisen lapsen uskon sillä olevan vaikutusta koko yhteyskuntaan. Koulutuksessa on kehitysmaiden tulevaisuus.
Hanna Rinkineva, varapuheenjohtaja
Kaija Hukka, tiedottaja
Jo vuosia sitten opimme mieheni Matin kanssa, että kehitysmaiden naiset ja heidän kouluttamisensa on yksi tärkeä avain köyhien maiden ihmisten auttamisessa.
Löysimme Nakurun lapset ry:n. Pieni, täysin suomalainen kummijärjestö tuntui hyvältä. Otimme yhteyden kummisihteeri Heljä Vänskään, jolla sattui sopivasti olemaan nuoren lukiosta valmistuneen ja jo opiskelupaikan sairaanhoito-oppilaitoksessa saaneen naisen tukihakemus. Näin Juliet tuli meille muutamaksi vuodeksi ”toiseksi tyttäreksemme”. Hän valmistui vuonna 2007 hienosti hoitamansa opiskelun jälkeen tiukasti sitoutuneena ammattiinsa ja maansa ihmisten auttamiseen. Olemme ylpeitä hänestä.
Julietin jälkeen saimme kummityttäreksemme lukioikäisen Scovian, joka asui molempien vanhempiensa kuoltua aidsiin isoäitinsä luona. Tämä kuitenkin oli jo tullut niin huonokuntoiseksi, ettei enää pystynyt huolehtimaan lastenlapsistaan. Nyt, keväällä 2009, Scovia kirjoittaa meille ponnistelevansa kovasti saadakseen riittävän hyviä arvosanoja päästäkseen koulun jälkeen opiskelemaan.
Miia Koivu
Eija Laitinen, hankevastaava
Perheemme afrikkalainen tytär on ala-asteikäinen Eunice. Tytön mieliaine koulussa on matematiikka. Nakurun Lapset ry:hyn tutustuin ensimmäisellä matkallani Keniaan ja sen jälkeen päätimme ottaa kummityttären. Pienessä järjestössä perhettämme viehättää se, että kummilapsella ja järjestön toimijoilla on kasvot. Kummius on auttanut Eunicen kouluun. Täysorpo kummilapsemme asuu tädin perheessä. Tukemme on rohkaissut perhettä yrittäjyyteen ja on hienoa nähdä kuinka kummius on tuonut elämäniloa ja hyvinvointia koko perheelle. Nakurun Lapset ry antaa minulle mahdollisuuden olla mukana auttamassa lapsia ja nuoria – koulutuksen kautta he rakentavat oman maansa ja meidän yhteisen tulevaisuutemme.
Asko Murto
Kaijaleena Muchiri
Tutustuin Nakurun Lapset ry:n toimintaan vuonna 2008, jolloin lähdin heidän kauttaan vapaaehtoistyöhön Arap Moin lastenkodille. Olen sairaanhoitaja ammatiltani ja työskentelen lasten parissa täällä Suomessakin. Kokemus lastenkodilta oli kerrassaan mieleenpainuva, ja tutustuinkin tämän puolen vuoden aikana hyvin Nakurun Lapset Ry:n toimintaan, hoitaessani päivittäin Heljän kanssa kummi asioita suomen suuntaan. Kummilapsi työ on pitkään ollut lähellä sydäntäni ja minulla on ollut toisen järjestön kautta kummilapsi Keniasta vuodesta 2006. Olen naimisissa kenialaisen kanssa ja asumme Espoossa. Aikaisempaa hallitus kokemusta minulla ei ole, mutta vahva halu löytyy olla mukana toiminnassa, niiden ihanien lasten ja nuorten hyväksi, joita sain itsekin kohdata vapaaehtois aikanani Arap Moilla.
Irmeli Puntari:
Opiskeluajoista lähtien olen ollut kiinnostunut kehitysyhteistyöstä. Itse asiassa biokemian opiskelijana valitsin elintarvikekemian erikoistumisalakseni, koska ajattelin, että elintarviketuotanto on maailmassa yksi kriittinen köyhyyteen vaikuttava asia. Silloin luulin, että teen urani ”isona” kehitysyhteistyössä jossain päin maailmaa. Olen viime vuosina osallistunut kehitysmaiden ammattijärjestövierailujen lisäksi mm. SASK:n talkooleirille ja tutustunut syvällisemmin intialaisen naisten ammattijärjestö SEWA:n organisoimaan epävirallisella sektorilla työskentelevien naisten työhön.
Minulla on ollut 1980-luvulla kummilapsi Intiasta. Nakurun lapsiin tutustuin, kun työyhteisöni halusi itselleen kummilapsen, Kenin Nakurusta. Tänä keväänä olen ottanut sieltä myös oman kummilapsen.
Olen työskennellyt lähes 20 vuotta kahdessa eri järjestössä, viimeksi Luonnontieteiden Akateemisten Liitossa. Olen ollut mukana kirjoittamassa kirjoja Kevätsalo, Puntari, Roos: Työelämän valttikortit ja Puntari, Roos: Numeroita ja ihmisiä, yt-neuvottelut, irtisanomiset ja työyhteisön tulevaisuus. Ennen järjestöuraani tein työtä laboratoriossa elintarvike- ja ympäristövalvonnan parissa.
Päivi Veikkola
Olen Hämeenlinnassa, Lammin kaupunginosassa asuva kolmen 9-15-vuotiaan tyttären äiti. Perheeseen kuuluu myös koira (bichon frice) Minni (2v). Meillä on noin viiden vuoden ikäinen kummityttö Sonia. Minulla oli vuonna 2006 mahdollisuus tavata hänet, kun vierailin Keniassa. Ammatiltani olen fysioterapeutti ja työnantajani on Eteva ky (Etelä-Suomen vammaispalvelut kuntayhtymä). Luottamustehtävinä on mm. Hämeenlinnan kaupunginhallituksessa toimiminen.
Heljä Vänskä, Kummisihteeri Koulutukseni ja työnikään eivät ole liittyneet mitenkään lapsiin. Lasten olosuhteet kaikkialla maailmassa ovat kuitenkin aina kiinnostaneet minua. Elämäni varrella olen saanut tilaisuuksia ja mahdollisuuksia osallistua lasten parissa tehtävään vapaaehtoiseen auttamistyöhön kotimaassa ja Nakurun lapset ry:n kautta kauempanakin. Olen Nakurun Lapset ry:n perustajajäsen ja saanut seurata sen kasvua pienestä alusta toiminnan nykyisiin mittasuhteisiin. Nyt eläkkeellä olevana minulla on mahdollisuus käyttää aikaani kummien ja kummilasten välisten yhteyksien hoitamiseen.
